Innoissamme tilanomistajina lähdimme purkamaan vanhaa asuinrakennusta tontilta, kunnes… Sitä ei saa purkaa!! Jotta suunnittelutarveratkaisu voidaan myöntää tilalle (jossa olemassa olevia rakennuksia), ei niitä voi purkaa ennen kuin ratkaisu on saatu. Niitä rakennuksiahan ei missään kartoissa näy…?
No nyt talo seisoo puoliksi purettuna siihen asti kunnes suunnittelutarveratkaisu on myönnetty. Nyt kun olisi ollut niin hyvin aikaa tehdä näitä ylimääräisiä hommia. Tässä vähän tilannekuvaa purkuprosessista.

Jaa mikä? No näin kertoo rakentaja.fi sivusto suunnittelutarvealueesta:

Suunnittelutarvealue
- Alue, jonka käyttöön liittyvien tarpeiden tyydyttämiseksi on syytä ryhtyä toimenpiteisiin, kuten teiden, vesijohdon tai viemärin rakentamiseen tai vapaa-alueiden järjestämiseen
 
Varmaan nyt selkisi. Joka tapauksessa tontti nyt sattuu olemaan tällaisella alueella ja tarvitaan suunnittelutarveratkaisu ennen rakennusluvan hakemista. Sehän osoittautuikin sitten astetta haasteellisemmaksi hommaksi. Eihän siihen muuten tarvita kuin asemapiirros, kauppakirjan kopio, naapureiden kuulemiset ja sen semmoiset peruspaprut, mutta jos naapuri sattuu olemaan perikunta, jossa on toistakymmentä perijää, niin tilanne HIEMAN mutkistuu. Pitää tietenkin kuulla nämä kaikki henkilöt ja kaiken kukkuraksi hankkia vielä kymmenkunta perukirjaa, koska pesä on ollut niin kauan jakamattomana, että kaupunki ei edes tiedä, että kuka sen nyt omistaa. Huippuahan tässä oli se, että tämän kyseisen tontin toiselle puolelle oli juuri alettu rakentamaan taloa ja tämä heppu oli joutunut hankkimaan kaikki samat paperit. Kaupunki oli vain ehtinyt muutamassa kuukaudessa hävittää nämä, joten jouduttiin tietenkin hankkimaan kaikki uudelleen. Kaupunkihan olisi siis tehnyt tämän kuulemisen, mutta kuten arvata saattaa, maksu olisi ollut 200-300 €. No nyt on homma kunnossa ja odotellaan päätöstä. Ja muuten jos mietit, että mistä saa rajanaapureiden nimet, niin ei kannata pyytää maanmittauslaitokselta! Ne ei kuulemma tiedä (!)... eli pyydä kaupungilta.

Tontin ostohan ei sujunut ollenkaan kivuttomasti kun siitä tehtiin kauppaa 3 vuotta. Välissä luovuimme jo ajatuksesta tontin oston suhteen ja päätimme etsiä itsellemme omakotitalon. Mutta sehän osoittautui vielä vaikeammaksi haasteeksi. Sopivaa taloa ei muutaman vuoden etsinnän jälkeen löytynyt, joten herättelimme jälleen henkiin tontin ostohaaveet ja teimme tarjouksen samasta tontista, jota olimme yrittäneet ostaa jo 3 vuotta aiemmin. Riitaisan perikunnan sai vihdoin myyntiaikeisiin ja tontista tehtiinkin kaupat. Ei nyt ollut ihan sellaisella sijainnilla kuin oltaisiin haluttu, mutta kyseiseen tonttiin tai paremminkin tilaan sattui liittymään tunnesiteitä, jolloin vähän kovempi hintakaan ei estänyt ostoaikeita.
Siinähän sitten oltiin tilanomistajia 4 kk tajouksen tekemisestä, ja urakka olikin vasta alussa.